

Tässä kirjoituksessa Teknikbloggen käsittelee sitä, miten aurinkopaneelin tietolehteä tulkitaan. Siinä esitetään paljon lukuja ja lyhenteitä, joihin voi olla paljon perehdyttävää sekä aurinkosähköjärjestelmän ostajalle että alan ammattilaisille. Teknikbloggen yrittääkin parhaansa mukaan selvittää käsitteet!
Ennen kuin aloitamme, tässä on lyhyt luettelo lyhenteistä. Voit halutessasi palata tähän luetteloon ja tarkistaa lyhenteet tätä kirjoitusta lukiessasi. Käytämme esimerkkipaneelina myös LONGin 450 Wp:n paneelia, jonka sähköiset arvot ovat seuraavat.
| Mallinumero | LR4-72HPH-450M | |
|---|---|---|
| Testausolosuhteet | STC | NOCT |
| Maksimiteho (Pmax/W) | 450 | 333.4 |
| Avoimen piirin jännite (Voc/V) | 49.3 | 46.0 |
| Oikosulkuvirta (Isc/A) | 11.60 | 9.35 |
| Jännite maksimitehopisteessä (Vmp/V) | 41.5 | 38.3 |
| Virta maksimitehopisteessä (Imp/A) | 10.85 | 8.70 |
| Moduulin hyötysuhde (%) | 20.7 | |
STC – Standard test conditions. ”Laboratoriomaiset olosuhteet”
NOCT – Nominal Operating Cell Temperature, aurinkokennon nimellinen käyttölämpötila ja realistisemmat vertailuarvot.
Pmax – STC- tai NOCT-olosuhteissa saavutettava enimmäisteho
Voc – Open Circuit Voltage, avoimen piirin jännite. Suurin STC- tai NOCT-olosuhteissa saavutettava jännite. Mitataan plus- ja miinuskontaktien väliltä.
Isc – Short Circuit Current. Oikosulkuvirta, suurin STC- tai NOCT-olosuhteissa saavutettava virta. Mitataan oikosulkemalla plus- ja miinuskontaktit.
MPP – Maximum Power Point, maksimitehopiste. Paneelin toimintapiste, jossa saavutetaan suurin teho.
Module efficiency – moduulin hyötysuhde. Kuinka suuri osuus auringonvalosta muuntuu tasavirraksi.
Auringon kulma maahan nähden määrittää muun muassa sen, kuinka paljon aurinkoenergiaa aurinkopaneeli tuottaa. Aurinkopaneelin sijainnista riippuen erilaiset kallistuskulmat ja suuntaukset ovat edullisia. Pohjoisella pallonpuoliskolla paneelit suunnataan etelään (mutta myös itä- ja länsisuunnat toimivat), kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla paneelit suunnataan pohjoiseen.

Aurinkopaneelit on oikeastaan aika huono nimi; valopaneelit olisi ollut parempi. Varsinkin koska valo on tärkeä ainesosa, kun aurinkopaneelissa tuotetaan tasavirtaa. Käyttökelpoiseksi aurinkosähköksi muuttuu myös muutakin kuin suora auringonvalo: pilvien kautta heijastuva hajasäteily on niin ikään tärkeä osa tuotantoa. Kuinka monta huonoa päivää meillä onkaan, kun olosuhteet eivät ole täydelliset mutta tuotamme silti aurinkosähköä!
Lisäksi albedon kautta tuleva säteily on tärkeä huomioon otettava tekijä. Jos esimerkiksi asuu järven lähellä, järvestä heijastuva valo voi osua paneeleihin ja lisätä tuotantoa. Albedo tarkoittaa maanpinnasta heijastuvaa säteilyä. Ympäristöasioista kiinnostuneet tietävät, että albedoluku muuttuu, kun maanpinta muuttuu jäätiköiden ja lumen sulaessa maaperäksi ja kiveksi (jotka absorboivat valoa paljon tehokkaammin kuin lumi ja jää).
Albedo on entistä kiinnostavampi aihe, kun puhutaan bifacial-paneeleista eli kaksipuolisista aurinkopaneeleista. Koska ne voivat kerätä auringonvaloa kahdelta puolelta, albedon vaikutus on selvempi.

Kulmassa, jossa auringonvalo osuu aurinkopaneeliin, ratkaisee sen, kuinka paljon ilmakehää valo on läpäissyt ja miten ilmakehän molekyylit, kuten happi ja typpi, sekä lika ja epäpuhtaudet ovat siihen vaikuttaneet. Tämä määrittää, millaista valoa eli millainen valospektri aurinkopaneeliin saapuu. STC:ssä (joka kuvataan tarkemmin jäljempänä) käytetään AM1,5-arvoa eli 1,5-kertaista ilmamassaa (air mass) verrattuna zeniittiin.

Jos auringonvalo ei olisi kulkenut lainkaan ilmakehän läpi eli AM=0, alla olevan kaavion harmaa viiva näyttäisi, mitkä valon aallonpituudet pääsevät läpi. Mitä paksumman ilmakehän läpi auringonsäteet kulkevat, sitä enemmän energiaa menetetään. Myös läpi pääsevän valon värit eli aallonpituudet vaihtelevat. Eri paneelit absorboivat eri aallonpituuksia eri tehokkuudella. On äärimmäisen vaikea sanoa, mitkä paneelit ovat toisia parempia tai huonompia, mutta jos saamme Teknikbloggenissa yhteyden johonkin KTH:n professoriin, selvitämme asian varmasti!

Standarditestio-olosuhteet eli STC on ennalta määritelty testitapaus, jota kaikki aurinkopaneelien valmistajat käyttävät aurinkopaneelien luokitteluun, merkitsemiseen ja testaamiseen. Olosuhteet määritellään seuraavasti:
Auringon säteilyteho: 1000W/m2
Aurinkokennon lämpötila: 25°C
Valon spektri: vastaa ilmamassaa (air mass) AM 1,5.
Aurinkopaneelien vertailu olisi lähes mahdotonta niin tee-se-itse-rakentajille kuin ammattilaisillekin, jos vertailuun ei olisi olemassa standardoituja olosuhteita. STC:tä käytetään siis aina vertailuarvona eri aurinkopaneeleita vertailtaessa. STC tarkoittaa tiettyjä käyttöolosuhteita, joihin kaikkia aurinkopaneelitehtaasta lähteviä paneeleita verrataan.
Riittää kuitenkin, että lämpötila muuttuu tai auringon säteilyteho ei ole täsmälleen 1000W/m2, jotta STC-olosuhteet eivät enää täyty, ja näin tapahtuu todellisissa olosuhteissa. Voidaan sanoa, että aurinkopaneeli on monimutkainen kone, jossa on paljon säätimiä ja asetuksia, mutta jotta näitä ”koneita” voidaan vertailla, asetamme kaikki säätimet samalla tavalla.
Paneelien välillä on tietenkin eroja esimerkiksi laadussa ja yritysvastuussa. STC-arvoihin ei kannata tuijottaa sokeasti, sillä eri paneelit käyttäytyvät eri tavoin STC:n ennalta määriteltyjen olosuhteiden ulkopuolella. Esimerkiksi lämpötilakertoimet ovat yksi tällainen tekijä. Eri paneelit menettävät eri määrän tehoa lämmetessään. Tällaiset häviöt voivat tulla kalliiksi paneelien käyttöiän aikana.
Koska STC-olosuhteet ovat suhteellisen tarkasti määriteltyjä eivätkä toteudu kovin usein todellisissa olosuhteissa, on kehitetty realistisempia arvoja, jotka esitetään myös paneelin tietolehdessä. Näin aurinkopaneelin ostaja tietää, miten paneeli tuottaa realistisissa olosuhteissa eikä vain laboratoriossa.
Näitä realistisempia olosuhteita kutsutaan NOCT-olosuhteiksi eli nimelliseksi aurinkokennon käyttölämpötilaksi (Nominal Cell Operating Temperature). Olosuhteet määritellään seuraavasti:
Jo näiden tietojen perusteella näkee, ettei paneeli tuota realistisemmissa olosuhteissa STC-arvojen mukaisesti. Teho laskee esimerkiksi 450 Wp:stä 333 Wp:hen, kun verrataan STC- ja NOCT-arvoja. Jos suunnittelija on tällöin ottanut huomioon esimerkiksi vain STC-arvot, hän päätyy aina ostamaan liian kalliin ja liian suuren vaihtosuuntaajan. Tämä on yksi syy siihen, miksi aurinkopaneelien tehon ja vaihtosuuntaajan tehon mitoituksessa käytetään noin 120 prosentin suhdetta: ylikapasiteetista, jota käytetään vain muutamana tuntina vuodessa, ei yksinkertaisesti kannata maksaa. Puhutaan DC:AC-suhteesta, mutta ollakseen täysin täsmällinen pitäisi ehkä lisätä, että kyse on DC:AC-suhteesta STC-olosuhteissa.
Jokaisella aurinkopaneelilla on kolme lämpötilakerrointa, jotka ilmaisevat prosentteina celsiusastetta kohti, kuinka paljon virta, jännite ja teho muuttuvat paneelissa lämpötilan muuttuessa. Koska STC ja NOCT ovat vain kaksi tilannekuvaa siitä, miten aurinkopaneeli toimii, lämpötilakertoimet antavat ”dynaamisen kuvan” aurinkopaneelin toiminnasta eri lämpötiloissa.
Otetaan alla oleva esimerkki ja keskitytään vain kertoimen edessä olevaan merkkiin (eli plus- tai miinusmerkkiin). Isc:n eli virran kohdalla yhteys on positiivinen. Tämä tarkoittaa, että lämpötilan noustessa myös virta kasvaa. Syynä on, että vastus pienenee ja elektronit kulkevat paneelin läpi helpommin. Voc:n eli jännitteen kohdalla merkki on negatiivinen. Tämä tarkoittaa, että lämpötilan noustessa jännite pienenee. Vastaavasti paneelin jännite kasvaa lämpötilan laskiessa. Aurinkosähköjärjestelmää suunniteltaessa lämpötila on siis otettava huomioon, sillä järjestelmän suurin jännite saavutetaan vuoden kylmimpänä (ja aurinkoisena) päivänä. Jos tätä ei ole otettu huomioon, invertteri (tai optimoija) voi rikkoutua!
Kun lopuksi tarkastelemme kokonaisvaikutusta, näemme, että tehon Pmax merkki on negatiivinen. Toisin sanoen aurinkopaneeli tuottaa vähemmän tehoa lämpötilan noustessa. Tämä johtuu myös siitä, että jännitteen ja virran yhdistelmä (kertomalla niistä saadaan teho, P=IxU) on lämpötilaherkempi jännitteen kuin virran osalta. Eli kun lämpötila muuttuu yhden asteen, jännite muuttuu enemmän, joten sillä on suurempi vaikutus.
Kun tarkastellaan virran ja jännitteen välistä yhteyttä kuvaajassa, jossa esitetään useita eri aurinkokennojen lämpötiloja (tässä 25–75 astetta), nähdään, että virta I vaihtelee noin 11,8–12 A:n välillä lämpötilan ollessa matala tai korkea. Jännite vaihtelee noin 41–49 V:n välillä, mikä on prosentuaalisesti paljon suurempi ero.

Jos sen sijaan, että lämpötilan annetaan vaihdella, lukitsemme sen 25 asteeseen ja tarkastelemme, miten aurinkopaneeli tuottaa sähköä eri valaistustasoilla. Tässä tarkastellaan arvoja 200–1000 W/m2. Käytännössä ne vastaavat aikaa aamunkoitosta aurinkoiseen kesäpäivään.
Ei ole yllättävää, että teho kasvaa säteilyvoimakkuuden kasvaessa ja aurinkopaneeli tuottaa aurinkoisella säällä enemmän tehoa kuin pilvisellä. Kaaviossa on kiinnostavaa se, että vaikka auringonsäteily muuttuu aamunkoitosta täyteen keskikesään, jännite vaihtelee vain noin 46–49 V. Tämä tarkoittaa, että jos aurinkopaneelit ovat esimerkiksi itä- ja länsikatolla, paneelien jännite on lähes sama. Tämä johtuu siitä, ettei jännite ole kovin herkkä valaistukselle. Suunnittelijat voivat hyödyntää tätä esimerkiksi kytkemällä eri ilmansuuntiin suunnatut paneeliketjut rinnakkain, jos niiden jännite on sama. Näin on silloin, kun ketjuissa on yhtä monta samanlaista paneelia!

Jos sen sijaan tarkastelemme, miten virta vaihtelee valaistusolosuhteiden muuttuessa, näemme, että virta tekisi hyppäyksen, jos muuttaisimme valaistusolosuhteita hetkessä. Virta vaihtelee noin 2:sta noin 12 A:iin eli kuusinkertaiseksi!
Kaaviosta voi myös havaita, että virta pysyy suhteellisen vakaana eli vaakasuorana ja laskee sitten jyrkästi noin 40 V:n jälkeen. Tämä on hyvin tyypillistä elektroniikan diodeille.

Kyllä, jos lämpötila on matalampi tai säteilyvoimakkuus suurempi. On kuitenkin harvinaista, että lämpötila on matala ja säteilyvoimakkuus samaan aikaan hyvin suuri. Esimerkiksi vaihtelevassa pilvisyydessä kylmänä kevätpäivänä voidaan saada hyvä teho. Tämä kestää siihen asti, kunnes paneelit (aurinkokennot) lämpenevät ja niiden hyötysuhde laskee.
Koska paneelin tehoon vaikuttaa niin moni tekijä (kuten virta, jännite, lämpötila, valon spektri, valon voimakkuus, tuulen nopeus jne.), lukeman antaminen on käytännössä mahdotonta. Se riippuu yksinkertaisesti siitä, kuinka tummia pilvet ovat ja kuinka paljon valoa ne päästävät läpi. Voisi toki sanoa, että tehoa saadaan noin 20 % enimmäiskapasiteetista, mutta asia on tätä monimutkaisempi!
Teho on lähes yhdentekevä. Se on kuin kysyisi: ”Kuinka pitkälle voin ajaa sähköautolla, jonka huippunopeus on 200 km/h?” Olennaisempaa on kysyä, kuinka paljon energiaa tietynlaiselta katolta saa annetuissa olosuhteissa vuoden aikana.
Yhteenvetona kannattaa pitää mielessä muutama keskeinen asia:
Tietolehtien tulkitsemisen osaaminen auttaa sinua vertailemaan erilaisia aurinkopaneelityyppejä ja ymmärtämään syvällisemmin, mitkä mekanismit vaikuttavat aurinkopaneelin toimintaan, etenkin pohjoismaisissa olosuhteissa.
Tiedämme, ettei aina ole helppoa tietää, mikä tuote tai ratkaisu sopii parhaiten. Olipa sinulla kysyttävää valikoimastamme, kaipaat opastusta tai haluat apua juuri tarpeisiisi sopivan ratkaisun löytämisessä, olemme täällä sinua varten. Autamme sinua tekemään oikean valinnan osaamisemme ja kokemuksemme avulla.


