Mitä tarvitaan saarekekäytön toimimiseen ja siihen, että maadoituselektrodi on asennettu oikein ja testattu?

Mitä tarvitaan saarekekäytön toimivuuden varmistamiseksi ja maadoituselektrodin asianmukaiseen asentamiseen ja testaamiseen?
Täydellinen aurinkosähköjärjestelmä, jossa on akkuvarasto ylijäämäenergian varastointia varten. On ratkaisevan tärkeää, että käytettävä vaihtosuuntaaja on hyväksytty saarekekäyttöön (island mode), eli se pystyy syöttämään paikalliseen sähköverkkoon ilman yhteyttä yleiseen sähköverkkoon. Joissakin kehittyneissä vaihtosuuntaajissa on myös toimintoja, jotka vaihtavat automaattisesti verkkoliitännän ja saarekekäytön välillä sekä hallitsevat kuormien priorisointia ja eri energialähteiden synkronointia.
Varavoimakytkintä käytetään erottamaan kiinteistön sähköjärjestelmä yleisestä sähköverkosta sähkökatkon aikana ja kytkemään se varavoimaan (esim. akulla varustettuun aurinkosähköjärjestelmään). Kytkin voi olla manuaalinen, jolloin käyttäjä suorittaa kytkennän itse, tai automaattinen (ATS), jolloin se tunnistaa sähkökatkon ja vaihtaa syöttöä ilman manuaalista toimenpidettä. Kytkin varmistaa, ettei saarekekäytön aikana syötetä sähköä sähköverkkoon. Tämä on henkilöturvallisuuden ja teknisten laitteiden suojaamisen kannalta ehdoton vaatimus.
Maadoituksen asianmukaisuuden ja voimassa olevien turvallisuusvaatimusten täyttymisen varmistamiseen tarvitaan maadoitusresistanssimittari. Esimerkki laitteistosta on Metrel MI3152 yhdessä Chauvin Arnoux Jordtagssats 1 -laitteen kanssa. Tämä on suosittu ja luotettava yhdistelmä. Laitteistolla voidaan mitata maadoituselektrodin resistanssi ja varmistaa, että maadoitusresistanssi on riittävän pieni suojaamaan ihmisiä ja laitteita vikatilanteissa.
Käytetään tehokkaan maadoituksen toteuttamiseen.
Sauvat valmistetaan yleensä kuparista tai galvanoidusta teräksestä, ja niiden tulisi olla vähintään 1,5 metriä pitkiä, jotta ne ulottuvat riittävän syvälle maahan.
Kuparijohdinta käytetään maadoitussauvan liittämiseen sähkökeskuksen päämaadoituskiskoon. Johtimen poikkipinta-alan on oltava riittävä mahdollisten vikavirtojen johtamiseen.
Korroosionkestäviä liittimiä käytetään varmistamaan ja ylläpitämään hyvä kosketus maadoitussauvan, kuparijohtimen ja muiden liitäntäpisteiden välillä.
Maadoitussauvan lyömiseen maahan käytetään riittävän iskutehoista sähkökäyttöistä poravasaraa. Laitteessa tulisi olla SDS Max -sovitin tai vastaava, jotta maadoitussauva saadaan tehokkaasti upotettua haluttuun syvyyteen.
Maadoituselektrodin resistanssin tulee olla enintään 100 ohmia, jotta suojamaadoitus toimii asianmukaisesti saarekekäytössä. Tämä vähentää sähköiskun vaaraa ja suojaa sekä ihmisiä että laitteita.
Saarekekäytössä luotettava maadoituselektrodi on erityisen tärkeä, koska koko järjestelmän suojamaadoitus perustuu tällöin tähän pisteeseen. Oikea mitoitus, asennus ja säännöllinen tarkastus ovat turvallisen käytön kannalta ratkaisevia.

Maadoituselektrodi koostuu tavallisesti yhdestä tai useammasta maadoitussauvasta (vähintään 1,5 metriä pitkiä, kuparia tai galvanoitua terästä). Tarvittaessa useita sauvoja voidaan kytkeä rinnakkain ja sijoittaa vähintään sauvan pituuden päähän toisistaan resistanssin pienentämiseksi. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää maahan haudattua maadoitusjohdinta. Maadoituselektrodia asennettaessa tulee pyrkiä alhaiseen ja vakaaseen maadoitusresistanssiin. Parhaat ohmiarvot saavutetaan kosteassa maassa, savimaassa tai pintamaassa.

Pääkiskoon liitettävän kuparijohtimen poikkipinta-alan tulee olla vähintään 16 mm². Kaikki liitännät on tehtävä korroosionkestävillä puristimilla, jotta kontakti säilyy pitkäaikaisesti ja turvallisena.
Maadoituselektrodin resistanssi on mitattava hyväksytyllä maadoitusresistanssimittarilla (esim. nelinapaisella mittauksella standardin SS-EN 62305-3 mukaisesti) asennuksen jälkeen ja dokumentoitava. Mittaus on toistettava vähintään kahdeksan vuoden välein tai sellaisten muutosten yhteydessä, jotka voivat vaikuttaa maadoitukseen.
*Huomaa, että paikallisia vaatimuksia voi olla. Tarkista aina paikalliselta sähköverkkoyhtiöltä ennen asennuksen aloittamista.
Kun järjestelmää on voitava käyttää saarekekäytössä (esim. aurinkosähköjärjestelmällä ja akulla tai varavoimageneraattorilla), sähköverkkoyhtiö asettaa selkeät vaatimukset maadoituksen toteutukselle ja järjestelmän kytkennälle sähköverkkoon:
Saarekekäytössä järjestelmän on oltava täysin irtikytkettynä yleisestä sähköverkosta. Tämä toteutetaan verkkokytkimellä (katkaisijalla), joka varmistaa, ettei sähköä voida syöttää sähköverkkoon saarekekäytön aikana. Tämä on turvallisuusvaatimus, jolla suojataan sekä sähköverkon henkilöstöä että laitteistoa.
Saarekekäytössä järjestelmällä on oltava oma maadoituselektrodi, joka on mitoitettu siten, että maadoituselektrodin resistanssi on riittävän pieni (usein enintään 100 ohmia). Maadoituselektrodin on varmistettava suojamaadoituksen toiminta myös silloin, kun järjestelmä on irtikytketty sähköverkosta. Resistanssi on mitattava, dokumentoitava ja tarkistettava säännöllisesti (8 vuoden välein).
TN-S-syötössä (erillinen suojamaa- ja nollajohdin) PE-johdin (suojamaa) ei saa koskaan johtaa kuormitusvirtaa. Tämä toteutetaan käyttämällä 4-napaisia katkaisijoita sekä verkkoliitännässä että generaattoriliitännässä. Katkaisijoiden on katkaistava nollajohdin (N) samanaikaisesti vaihejohtimien kanssa, ja kytkettäessä N on liitettävä ennen vaihejohtimia. Näin estetään virran kulku PE-johtimen kautta ja varmistetaan asianmukainen suojamaadoitus.
Varavoimakäytössä (esim. generaattorilla tai saarekekäyttöön tarkoitetulla vaihtosuuntaajalla) verkon ja varavoiman välinen vaihtokytkentä on toteutettava siten, ettei rinnankäyttö tai sähkön takaisin syöttäminen sähköverkkoon ole missään tilanteessa mahdollista. Vaihtokytkennän on myös varmistettava maadoituksen asianmukaisuus molemmissa käyttötiloissa.
Maadoituselektrodin resistanssi on mitattava ja dokumentoitava asennuksen yhteydessä ja sen jälkeen säännöllisesti (vähintään kahdeksan vuoden välein). Kaikki dokumentaatio on säilytettävä, ja se on voitava esittää sähköverkkoyhtiön tai valtuutetun asentajan tarkastuksessa. Huomaa, että monet sähköverkkoyhtiöt edellyttävät varavoima-asennuksista yksiviivakaaviota.


Kyseessä voi olla esimerkiksi Huawei Backup Box, Fronius Enwitec tai muu saarekekäyttöön soveltuva vaihtosuuntaaja. Tämän kuvan signaali- ja tulonumerointi on Froniuksen, mutta sen pitäisi olla vastaava myös muilla merkeillä.
[***] TN-S-verkossa tarvitaan lisäksi kaksi rinnankytkettyä kontaktoria, jotta nolla voidaan yhdistää maahan (PE) sähköverkon hävitessä. Niissä on oltava myös ylimääräinen kosketin signaalitulon 6 syöttämistä varten. Kontaktorien K1 (7–8) ja K2 (7–8) on lisäksi katkaistava nolla TN-S-verkossa.Manuaalinen vaihtokytkentä – asennetaan kytkin, jota käännetään käsin sähköverkkoon kytkemiseksi tai siitä irrottamiseksi.

Automaattista vaihtokytkintä kutsutaan englanniksi ATS:ksi (automatic transfer switch). Se koostuu useista releistä.
Kun järjestelmää mitoitetaan varavoimakäyttöön, on kysyttävä, mitä halutaan käyttää ja kuinka pitkään. Tämä ratkaisee, halutaanko varavoima koko talolle/kiinteistölle (täysi varavoima) vai valitaanko erilliseen varavoimakeskukseen etusijalla olevat kuormat (osittainen varavoima).
Koko asiakkaan pääkeskus jännitteistetään, ja sitä voidaan käyttää sähkökatkon aikana. Yleisintä on, että vaihtosuuntaaja voi syöttää saarekekäytössä epäsymmetristä tehoa ja siten syöttää kolmivaihekuormia.

Täysi varavoima edellyttää vaihtosuuntaajalta ja akulta riittävää tehoa, mutta asettaa myös erittäin korkeat vaatimukset akkujärjestelmän kapasiteetille sekä kilowattituntien että kilowattien osalta. Etuna on ilmeinen: koko järjestelmä siirtyy saumattomasti varavoimatilaan. Tämä asettaa suuria vaatimuksia sille, että vaihtosuuntaaja pystyy syöttämään virtaa kaikille kuormille (tehoa on riittävästi ”black start” -käynnistykseen) ja että järjestelmä pystyy käsittelemään esimerkiksi sähkömoottoreiden ja kompressoreiden vaatimat käynnistysvirrat. Ilman näitä toimintoja järjestelmä ei toimi suunnitellulla tavalla.

Vaihtosuuntaaja syöttää jännitteen omaan sähkökeskukseen, johon on kytketty pienemmät, etusijalla olevat kuormat. Vaihtosuuntaaja voi olla kolmivaiheinen malli (esimerkiksi Huawei M1 (3–10 kW)), mutta se voi syöttää kolmivaiheista sähköä vain yhdelle vaiheelle (vaihe 1). Tämän ratkaisun etuna on, että osa kuormista ei ole varavoimalla varustettujen etusijalla olevien yksivaiheisten kuormien piirissä. Näin akun energia riittää pidempään. Haittapuolena on tietenkin se, ettei kolmivaiheisia kuormia voi käyttää ja että sähkökeskuksen kytkennät on tehtävä fyysisesti uudelleen ja etusijalla olevat varavoimakuormat on siirrettävä omaan keskukseensa (katso alla kuvassa punaisella merkitty keskus).

SAJ H2:n avulla voidaan toteuttaa osittainen varavoima kytkemällä tärkeimmät kuormat vaihtosuuntaajan varavoimaulostuloon. Huomaa, että täysi varavoima on mahdollinen, mutta se edellyttää erillistä ATS-koteloa (katso seuraava otsikko).

SAJ:n ATS-kotelon avulla SAJ HS3:lla (all in one) voidaan saavuttaa täysi varavoima.

Solis-vaihtosuuntaajat ovat varavoimatoiminnolla varustettuja hybridimalleja, joiden kytkentäaika on enintään 10 ms (UPS-toiminto). Solis-vaihtosuuntaajissa on sisäänrakennettu ATS, joten täyden varavoimasyötön toteuttamiseen ei tarvita erillistä laitetta. Yksinkertaisessa tapauksessa voidaan käyttää yhtä vaihtosuuntaajaa, joka mahdollistaa täyden varavoimasyötön.

Jos tehontarve on suurempi, Solis mahdollistaa saarekekäytön rinnakkaiskytkennän useilla rinnakkain toimivilla hybridivaihtosuuntaajilla. Tällöin tulopuolelle rakennetaan jakokisko, johon kaikki vaihtosuuntaajat liitetään sähköverkkoon, ja varavoiman syöttöpuolelle toinen jakokisko, josta pääkeskusta syötetään kaikilla vaihtosuuntaajilla. Huomaa, että esimerkiksi jokaisella 30–50 kW:n hybridivaihtosuuntaajalla on kapasiteettia liittää vaikkapa kaksi Dyness BF100 -akkua eli 200 kWh:n kapasiteetti. Tähän kokoonpanoon voidaan kytkeä rinnakkain jopa kuusi hybridiä, joihin voidaan tietenkin liittää myös aurinkosähköä.

Ferroamp EmergencyPower 1P on varavoimaratkaisu, jonka avulla kodin valikoituja yksivaihekuormia voidaan käyttää sähkökatkon aikana. Tuote toimii yhdessä Ferroampin EnergyHub-järjestelmän ja akkujen kanssa ja vaihtaa automaattisesti verkkokäytön ja varavoimakäytön välillä sähköverkon katketessa.

Huawein ratkaisu kolmivaiheiseen saarekekäyttöön on nimeltään Grid Guard. Se on kattava ratkaisu, johon kuuluu myös Huawein älykotiyhdyskäytävä Emma. Järjestelmä voi itse asettaa kuormia tärkeysjärjestykseen saarekekäytön aikana, esimerkiksi pesukoneen, sähköauton latauslaitteen tai lämpöpumpun. Kolmivaiheiseen saarekekäyttöön tarvitaan MAP0-sarjan vaihtosuuntaaja.

Alla Huawein vaihtosuuntaajat ja niiden tukemat saarekekäyttötyypit sekä UPS-tuen saatavuus esitetään seuraavassa taulukossa.
| Tuotesarja | kW | Akkovalmius? | Saarekekäyttö? | UPS |
|---|---|---|---|---|
| Huawei M1 | 3-10 | Kyllä | Kyllä, yksivaiheinen | Ei |
| Huawei MAP0 | 5-12 | Kyllä | Kyllä, kolmivaiheinen | Kyllä |
| Huawei M2 | 12-20 | Ei | Ei | Ei |
| Huawei M5 | 12-20 | Ei | Ei | Ei |
| Huawei MB0 | 12-25 | Kyllä | Kyllä, yksivaiheinen | Ei |
| Huawei M3 | 30-50 | Ei | Ei | Ei |
| Huawei M0,M1,M2 |
60-150 | Ei | Ei | Ei |
Katso alla oleva video Senergia Playsta
Tiedämme, ettei aina ole helppoa tietää, mikä tuote tai ratkaisu sopii parhaiten. Olipa sinulla kysyttävää valikoimastamme, tarvitset opastusta tai haluat apua juuri sinun tarpeisiisi sopivan ratkaisun löytämisessä, olemme täällä sinua varten. Tietomme ja kokemuksemme auttavat sinua tekemään oikean valinnan.


