

On tullut aika käsitellä aihetta, joka on Senergian tekniselle tiimille ja samalla Tekniikkablogin kirjoittajille erityisen tärkeä: tasavirtaverkkoja. Tässä kirjoituksessa käymme läpi, miksi ne ovat hyödyllisiä, mitä niiden suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon sekä annamme vinkkejä ja niksejä tasavirtaverkon suunnitteluun.
Ennen kuin syvennymme liikaa teknisiin yksityiskohtiin, on hyvä selvittää, mikä tasavirtaverkko on. Tunnemme tavallisen vaihtovirralla toimivan sähköverkkomme, joten miksi meidän pitäisi yhtäkkiä siirtyä tasavirtaan?
Ensinnäkin tasavirtaverkossa siirretään tasavirtaa eri pisteiden välillä. Koska yhä useammat laitteet, kuten tietokoneet ja matkapuhelimet, toimivat tasavirralla ja aurinkosähkö, akkuvarastointi sekä sähköautot yleistyvät, on luonnollista käyttää tasavirtaa mahdollisimman paljon muuntamatta sitä vaihtovirraksi. Näin voidaan välttää muunnoshäviöitä. Tasavirran fysikaalinen ominaisuus on myös se, että se virtaa korkeammasta jännitteestä matalampaan, minkä ansiosta voidaan ohjata, minne sen halutaan virtaavan. Lisäksi osa loistehoon ja pintavaikutukseen liittyvistä ongelmista poistuu, mutta jätämme niiden tutkimisen lukijoillemme. Esimerkiksi TÄÄLLÄ

Verkkolupa tarkoittaa suostumusta tai tarkemmin sanottuna ”lupaa harjoittaa tiettyä toimintaa”. Sähköverkon verkkoluvasta puhuttaessa tarkoitetaan sitä, kenellä on oikeus ylläpitää ja käyttää sähköverkkoa sekä hallinnoida sitä. Tavallisesti tätä tekevät sähköverkon omistajat, kuten Vattenfall, Eon, Ellevio ja muut. Niillä on paikallisia monopoleja, joissa on vain yksi toimija, jolla on kyseinen verkkolupa. Verkkolupaan on useita poikkeuksia, jotka kuuluvat IKN-nimisen erityislainsäädännön piiriin; IKN tarkoittaa verkkoja, joihin ei vaadita verkkolupaa. Nämä poikkeukset ovat tehneet kiinteistönomistajille hyvin vaikeaksi tulkita, saako kiinteistöjä yhdistää toisiinsa sisäisillä tasavirtaverkoilla vai rikkooko se lakia. Asia on toisinaan ollut harmaalla alueella, sillä tiettyjä tulkintoja on jo mahdollista tehdä. Tämä puoltaa sitä, että rakennusten väliset tasavirtaverkot (tietyin edellytyksin) ovat sallittuja. Esimerkiksi §22a: Tuotantoon tarkoitettuja kahta tai useampaa sähkölaitosta yhdistävän sisäisen verkon, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, saa rakentaa ja ottaa käyttöön ilman verkkolupaa. Asetus (2008:897).
Kesällä 2019 sähköverkkolupatutkintakomitea jätti hallitukselle mietintönsä ”Moderna tillståndsprocesser för elnät” (SOU 2019:30). EU-tasolla on lisäksi Euroopan komission energiamarkkinadirektiivi, jonka 28 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden tulee mukauttaa lainsäädäntöään paikallisten energiayhteisöjen (local energy communities) sallimiseksi.
Monien erilaisten ehdotusten sekä parhaillaan tehtävien täsmennysten ja muutosten vuoksi kiinteistönomistaja voi jo nyt valmistautua tulevaisuuteen. On lukuisia asennuksia, joissa kaikki on valmiina tasavirtaverkkoa varten, mutta tasavirtakytkintä ei ole vielä käännetty päälle. Toisin sanoen kaikki on valmisteltu, jotta ollaan nopeasti valmiita, kun sähkölakia muutetaan. Entistä voimakkaammin kuormitetun sähköverkon vuoksi uudet säännöt voivat edistää nopeampia päätöksiä ja parantaa mahdollisuuksia tehon ohjaukseen tasavirtaverkon avulla – ehkä jo 1. tammikuuta 2021!
WSP:n tutkimuksessa todetaan, että tasavirtaverkolla yhdistetyissä rakennuksissa tasavirtaverkosta viedään vähemmän aurinkosähköä ulos, oma käyttö lisääntyy ja ylituotanto vähenee. Kiinteistönomistajan suurin hyöty on, että aurinkosähkö tuotetaan ja käytetään paikallisesti. Suurempi aurinkosähköjärjestelmä jaetaan useamman sähkönkäyttäjän kesken. Näin siirretystä sähköstä ei tarvitse maksaa siirtomaksua eikä sähköveroa, mutta samalla ulkoista sähköverkkoa ei käytetä eikä kuormiteta. Rakennusten yhdistämisestä on siis sekä teknistä että taloudellista hyötyä!


Koska kaikki liitäntäpisteet on yhdistetty tasavirtaverkkoon, tasavirtaverkon resursseja voidaan jakaa. Näitä ovat esimerkiksi akkuvarastot, aurinkosähköjärjestelmät ja sähköautojen latauslaitteet.
Akkuvarasto on nykyään kallis tuote, ja jos jokaisella kiinteistöllä olisi ollut oma järjestelmänsä, jokaiseen kiinteistöön olisi tarvittu akku. Tasavirtaverkossa akku on yhteinen resurssi, jota voidaan sekä ladata että purkaa tehontarpeen mukaan ja ladata saatavilla olevalla aurinkosähköllä. Kokonaisuudesta tulee edullisempi asentaa, ja asennus tehdään kiinteistöön, jossa siihen on parhaat edellytykset – ehkä siellä, missä on eniten tilaa.
Aurinkopaneelit voidaan asentaa parhaille katoille. Esimerkiksi kolmen talon asunto-osakeyhtiössä yhden talon katto voi olla pohjoiseen päin, mutta aurinkosähköä voidaan silti jakaa kiinteistöjen kesken. Muissa tilanteissa tasavirtaverkko mahdollistaa suuremman järjestelmän rakentamisen yhteen rakennukseen, koska koko tasavirtaverkossa on tarvetta tuotannolle (vaikka rakennuksella ei ehkä olisi tarvetta omana järjestelmänään). Tasavirtaverkon ansiosta aurinkosähköä voidaan siis tuottaa mahdollisimman paljon parhailla katoilla, ja siitä saadaan mahdollisimman suuri hyöty kaikille tasavirtaverkon kiinteistöille!
Kun tasavirtaverkkoon liitetään sähköautojen tasavirtalatureita, jotka ottavat tehoa tasavirtaverkosta ja lataavat sitten auton suoraan tasavirralla, lataus voi olla nopeaa ja tehokasta. Tasavirtaverkossa on mahdollista priorisoida aurinkosähkön syöttöä latauksessa oleviin ajoneuvoihin.
Tulevaisuudessa voidaan hyödyntää Vehicle to grid (V2) - ja Vehicle to Home (V2H) -tekniikoita.
Kun latureita liitetään useita, tavallisia vaihtovirtalatureita voidaan käyttää edullisesti myös tasavirtaverkossa. Tehokas lataus voidaan saavuttaa koordinoimalla ja ohjaamalla latureita OCCP-protokollalla sekä yhdistämällä ne Ferroampin API-rajapintoihin. Tällöin latausta voidaan ohjata liitäntäpisteessä käytettävissä olevan tehon mukaan. Tehoa voidaan saada lisää tasavirtaverkon tuotantolähteistä tai akuista, mutta sähköautojen lataukseen voidaan hyödyntää myös muiden syöttöjen tehoa. Dynaamisesti ohjatun yhteenliitetyn järjestelmän etuna on, etteivät kiinteät rajoitukset aiheuta pullonkauloja. Esimerkki tällaisesta ratkaisusta on lataus Ctek E-mobilityn Chargestorm Connected -lataustolpalla.
Tavallisen kiinteistön tehonottoa rajoittaa asennettu fyysinen liittymiskaapeli ja joskus myös kiinteistön pääsulake. Kun käytettävissä on tasavirtaverkko, tehoa voidaan ottaa kaikista siihen liitetyistä liitäntäpisteistä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että kaikki kiinteistöt voivat osallistua yhteisten sähköautojen latauspisteiden syöttämiseen. Kiinteistöt voivat myös yhdessä rajoittaa tehonottoaan. Esimerkiksi kolme kiinteistöä, joiden sulakkeet ovat 63, 63 ja 80 A, voivat hyvin todennäköisesti pienentää sulakekoot arvoihin 63, 63 ja 63 A. Tämä ei johda ainoastaan pienempiin kiinteisiin kustannuksiin, vaan myös ulkoisen vaihtovirtaverkon parempaan hyödyntämiseen.
Kuten aiemmin kirjoituksessa mainittiin, tasavirtaverkkoja on jo käytössä noin 30, ja uusia on tulossa. Monet jo rakennetut ja käyttöönotetut verkot sijaitsevat alueilla, joilla ei tarvita verkkolupaa tai joilla verkonhaltija on antanut hyväksyntänsä. Esittelemme alla kaksi esimerkkiä ja kuvailemme niiden suunnittelua sekä niiden tarjoamia hyötyjä tasavirtaverkon omistajalle.
Yksi tunnetuimmista tasavirtaverkoista sijaitsee Uppsalan yliopiston kampuksella. Vasakronanilla oli siellä kolme aurinkosähköjärjestelmää, mutta ne muunnettiin Ferroamp-järjestelmiksi ja yhdistettiin tasavirtaverkkoon. Oma kulutus on lähes 100-prosenttista, eikä aurinkosähköä siirry näistä kiinteistöistä verkkoon. Tasavirtaverkkoa on sittemmin laajennettu sen koilliskulmassa vielä 40 kW:lla katolle, jonne muuten olisi rakennettu enintään 15 kW:n järjestelmä. Suunnitelmissa on laajentaa tasavirtaverkkoa kampuksen muihin rakennuksiin, mikä lisää paikallisesti tuotetun aurinkosähkön määrää ja mahdollistaa myös jo ennestään kovalla kuormituksella olevan Uppsalan sähköverkon paremman tehonhallinnan. Se on yksi maan pahimmin kuormitetuista verkoista!

Östersundissa asuntoyhtiö Östersundshem on rakentanut tasavirtaverkon 65 vuotta täyttäneille tarkoitettuun, vastavalmistuneeseen palveluasumiskohteeseen. Kyseessä on kolme kiinteistörakennusta, jotka eivät lainkaan sovellu aurinkosähkön tuotantoon. Ne on yhdistetty toisiinsa, ja kiinteistöihin kuuluvien autokatosten päälle on rakennettu yhteinen aurinkosähköjärjestelmä. Jokaisessa kiinteistössä on Ferroampin Energihubit, jotka toimivat tasavirran ja vaihtovirran välisinä siltoina ja liittävät kiinteistöt tasavirtaverkkoon. Tasavirtaverkkoon kuuluu lisäksi yhteinen akkuvarasto. Tasavirtaverkon ansiosta oma käyttöaste on noin 80 prosenttia. Näin koko hankkeen takaisinmaksuaika on 6–7 vuotta. Hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman verkonomistaja Jämtkraftin hyväksyntää, sillä tasavirtaverkko edellyttää verkkolupaa. Toimijoiden tiiviin yhteistyön ansiosta hanketta pidetään kuitenkin innovaatioprojektina, joka voitiin toteuttaa ennenaikaisesti odotettaessa, että tällaisten hankkeiden verkkolupavelvoite poistetaan.
Tiedämme, ettei aina ole helppoa tietää, mikä tuote tai ratkaisu sopii parhaiten. Onpa sinulla kysyttävää valikoimastamme, kaipaatko opastusta tai haluatko apua juuri sinun tarpeisiisi sopivan ratkaisun löytämisessä, olemme täällä sinua varten. Tietämyksemme ja kokemuksemme avulla autamme sinua tekemään oikean valinnan.


